RFID-teknologia

RFID (Radio Frequency Identification) on teknologia, jossa tunnisteiden lukeminen tapahtuu radioaaltojen välityksellä. RFID on yleistermi radioaaltoja hyödyntävistä teknologioista. Nykyään puhekieleen on vakiintunut käytäntö, jossa hieman virheellisesti, RFID:llä tarkoitetaan UHF-taajuudella (865 MHz) toimivia laitteita sekä tunnisteita. RFID:tä ovat nimittäin myös mm. LF-, HF- ja NFC-teknologiat. Edellä mainittujen taajuuksien lisäksi on olemassa myös muita tunnistamiseen soveltuvia, mutta emme käsittele niitä tässä artikkelissa.

Yleisesti RFID-taajuuksista

Käytettävä taajuus tulee valita aina sovelluskohteen vaatimukset huomioiden. Jokaisella taajuudella on omat vahvuudet ja heikkoudet, jotka on hyvä käydä lävitse teknologiakartoitusta tehdessä.

• LF-taajuutta (125kHz) käytetään usein esimerkiksi kulunvalvontaan ja eläinten merkkaamiseen liittyvissä sovelluksissa. LF-tunnisteiden lukuetäisyys on lyhyt, alle 10 cm. LF-tunnisteiden lukeminen vaatii erillisen lukulaitteen.
• HF-taajuudesta (13,56 MHz) käytetään yleisemmin nimitystä NFC, jota käytetään muun muassa kulunvalvontaan, markkinointiin ja kalustonhallintaan liittyvissä sovelluksissa. HF-tunnisteiden lukuetäisyys on tyypillisesti alle 10 cm. HF-tunnisteet ovat luettavissa myös puhelimilla!
  • Huom! HF-taajuus jakautuu kahteen eri standardiin, jotka ovat ISO 14443 ja ISO 15693. NFC:stä puhuttaessa viitataan yleisesti ISO 14443 standardin mukaisiin tunnisteisiin ja laitteisiin. Edellä mainittujen standardien tunnisteet eivät ole täysin yhteensopivia keskenään, joten tämä asia on hyvä huomioida!
• UHF-taajuus (EU 865 MHz) mahdollistaa pitkän lukuetäisyyden takia useiden toimintojen automatisoinnin muun muassa logistiikassa. UHF-taajuuden lukuetäisyys on jopa 20 metriä. UHF-tunnisteiden lukeminen vaatii erillisen lukulaitteen.

RFID-tunnistukseen vaikuttavia asioita

RFID-tunnistukseen pohjautuvaa ratkaisua hankittaessa kannattaa kiinnittää muutamaan asiaan huomiota, jotta lopputuloksesta saadaan onnistunut:

• Käyttöympäristö vaikuttaa tunnisteiden valintaan merkittävästi. Tunnisteita löytyy kertakäyttöisistä raskaasti koteloituihin.
• Käyttökohde määrittää käytettävän laitteistokokonaisuuden. Järjestelmä koostuu yleensä tunnisteista, lukijasta sekä ohjelmistosta. Käyttökohteen perusteella pystytään arvioimaan tarvitaanko esimerkiksi kiinteitä lukupisteitä vai riittääkö käsipääte tai puhelin halutun toiminnon tekemiseksi.
• Tunnisteen valinta on yksi tärkeimmistä asioista. Neste ja metalli häiritsevät tunnisteiden luentaa eli käytännössä metallisen kappaleen tai nesteen lävitse tunnisteita ei pysty lukemaan. Metallin ja nesteen päältä tunniste on kuitenkin mahdollista lukea, kunhan tunniste on valittu oikein (esim. On-metal).
• Tunnisteiden ohjelmointi ja käyttötapa. Yleisesti ottaen tunniste toimii "linkkinä" kappaleen ja järjestelmän välillä.
  • Tunnisteissa on vakiona tehtaalla ohjelmoitu sarjanumero, jonka lisäksi niihin voidaan ohjelmoida:
    • perinteinen GS1 standardin mukainen koodaus (EAN, GTIN, SSCC, GIAI)
    • Web-linkki tai muu informatiivinen tieto (erityisesti NFC).
    • Käyntikortti (=vCard) (erityisesti NFC).
    • Toimintojen aktivointi, kuten Bluetoothin aktivointi, WLAN aktivointi jne. (erityisesti NFC).
    • Käyttäjän haluamaa tietoa muistikapasiteetti huomioiden.

RFID-teknologia tulee puheeksi eri sovelluskohteissa, kun jokin alla olevista asioista täyttyy:

• Tuotteisiin halutaan pysyvä ja yksilöllinen merkintä (esim. QR-koodi ei kestä tuotteessa)
• Tuotteisiin halutaan useita rinnakkaisia toimintoja (Web-linkin aukaisu, tuotteen sarjanumerointi, tuki mobiilisovellukselle)
• Kappaleiden seurantaa halutaan automatisoida (RFID-oviaukkotunnistus, nopea myymäläinventaario).
• RFID-tunnisteet on mahdollista ohjelmoida uudelleen.
• Halutaan tarjota lisäarvopalveluita tuotteiden jälleenmyynnissä.